mielenterveystyö

Tapellaanko: Elämänjälkeisen elämän jälkeisestä elämästä on tärkeätä tietoa

Jani Kuusela kyseli 9.11. näillä palstoilla, että mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Tämä ikivanha kysymys sai muutamia kommentteja ja käsittely hyytyi niin kuin miltei kaikki tällaiset ihmiskunnan suurten kysymysten ratkaisuyritykset ja vaikkapa Jari Kostiaisen yritys näillä palstoilla hiljattain: EVVK.

Tässä ilmenee kuitenkin yksi merkittävä tiedonmurunen: Ihmiskunnan sotien yksi keskeinen syy on tuo, kun tapellaan siitä, miten pääsee taivaaseen, onko kuoleman jälkeistä elämää olemassa tai ovatko niin sanotut maallisten murheiden loppumiset jokaisen ihmisen osaksi tuleva onnellisuus.

Myös tieto mielikuvituksen olemassaolosta on merkittävää: Kun vaikka esitetään väite, että Raamattu on vain joku mielikuvituksen tuote, niin tällaisestahan seuraa väkisinkin muuta kuin suuren päämäärän saavuttaminen. Tullaan kyllä vaikkapa väitteeseen, tieto on varma uskomus tai kysymykseen, kuka tai mikä on synnyttänyt mielikuvituksen. Siinä on yksi tiedonmurunen.

Myös tiede sisältää merkittävää ratkaisemattomien ongelmiensa myötä. Esimerkiksi kuolemanrajatutkimuksissahan on iso ongelma siinä, kun aivokuolleena olemisesta elpyneiden kertomuksia analysoidaan ja selitykseksi näille oudoille kertomuksille ei nykytiedon valossa kelpaa se, että joissain aivojen sopukoissa on toimintaa, jota mittalaitteet eivät rekisteröi. Siinä on yksi tiedonmurunen.

Myös Itsemurhaa suunnittelevan auttamisesta muodostuu tärkeä tiedosto. Siinähän toinen osapuoli ei kunnioita häntä, joka käyttää oikeutta, jota kukaan ei voi häneltä riistää. Kuitenkin se auttaja yrittää tavalla tai toisella tehdä aivopesua. Onnistuneena tuloksena on sitten se, että kohde pitää varmana tietona: ”Viel uusi päivä kaiken muuttaa voi” tai ”minua ei hyödytä ollenkaan yritys rankaista joitain haudan takaa”. Haudan takana siis piilee yksi tiedonmurunen.

Myös merkittävä tiedon murunen avautuu, kun ihmiskunta elää sanojen vankilassa, joka on tietynlainen kadotetun paratiisin paikka. Onhan itsestäään selvää, että sanojen käytön hylkääminen on neurolingvistinen mahdottomuus, jota jostain syystä toistuvasti yritetään niin kuin ikiliikkujan keksijät. Myös ihmiskunta on tuottanut kuolemasta niin sanottuja pyhiä kirjoja, joiden sisältämiä sanoja on vaikea ymmärtää mutta silti silti.  Totuudessa on se ominaisuus, että sitä voi ymmärtää vain siihen perehtynyt. Geometrian paralleeliaksiooman kuvaus saattaa olla tässä selventävää: Kun on jana ja sen vieressä piste, niin itsestään selvästi sen pisteen kautta voi piirtää vain yhden sen janan kanssa yhdensuuntaisen janan. Jo muinaiset kreikkalaiset kuitenkin oivalsivat, ettei totuus ole tässä näin yksinkertainen. Tätä totuutta pääsee kuitenkin vain sellainen kokemaan, joka heittäytyy tutkimaan erään Euklideen kirjoituksia. Samalla saattaa valjeta se kummallisuus, että yhden kirjan totuudellisuuden voi todistaa kyseisessä kirjassa esitettyjä väitteitä tutkailemalla.  

Myös lähetystyö on merkittävä tiedosto. Kun ihminen löytää jotain elämälle tärkeätä, jota hän pitää totena, niin väkisinkin hän rupeaa julistamaan siitä. Jopa agnostikkouskonto julistaa totuutta siitä, että totuutta ei ole siitä, että totuutta ei ole siitä että….    Samoin uskonnottomien uskontokunta pitää varmana tietona monia omia väitteitään. Ja mitä kertookaan aika uusi ilmiö, jonka voi nimetä vaikka Konsta-Pylkkäs-uskonnoksi. Siinähän uskontunnustuksena on räväkäntuntuiset mutta tarkemmassa analyysissä ihan mitättömät väitteet sananvapauden – ja trollauksen - nimissä. Mikä tai kuka työntää ihmisiä lähetystyöhön? Siinä piilee yksi tiedonmurunen.

Mikä on sitten se/hän, joka siellä elämänjälkeisessä eläisi, onko se sielu, tietoisuus, minä vai mikä? Tämä kysymys liittyy toiseen niin sanottuun ihmiskunnan suureen kysymykseen, mitä ihminen voi tai saa tietää. Siitähän on vähitellen saatu vaikka sellainen tieto, että meissä jokaisessa on kolme kolmiyhteistä minää Vanhempi, Aikuinen ja Lapsi, jotka tietävät erilaisia asioita. Näistä aikalailla todistetusti vanhempi siirtyy sukupolvelta toiselle. Myös puhtaasti materiaalisen tutkailun pohjalta voi väittää, että isät heittelevät itsestään nollapilkku 11 nolaa neljä milligrammaa painavia kappaleita, joita äitien hieman painavammat kappaleet elättävät sukupolvesta toiseen. Näistäkin seuraa niitä tiedonmurusia.

Jos tämmösiä tiedonmurusia pyörittelee, niin miten siitä syntyy varma uskomus, kuoleman jälkeen ei ihmisellä ole mitään? Kas siinä kysymys. Ketäpä kiinnostaa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän Pekka Toivonen kuva
Pekka Toivonen

Mutta miten lienee elämänjälkeisen elämän jälkeisen elämän jälkeisen elämän laita ?

P.S. Yksikään aivokuolleeksi todettu ihminen ei ole selvinnyt elävien kirjoihin kertomaan kokemuksia aivokuoleman jälkeisestä ajastaan.

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Osa ihmisistä haluaa elää ikuisesti ja vieläpä paratiisissa. Sitä paratiisia on siihen haluun nähden kuvattu varsin vähän.
Ikuisuuden käsitettä käsitellään myös kovin eri tavoin. Yksi hauskimpia on, jos satutte Amsterdamissa kanavaristeilylle tietyn kipparin alukseen. Korvanappiin saa sen virallisen selostuksen, mutta kapteeni alkaa pikku hiljaa puhua kovaäänisensä kautta juttua päälle. Aluksi duuo häiritsee, mutta kun höristää korviaan sille kipparin tarinalle, korvanapit saa kyytiä. Otan tähän vain tuon ikuisuuden osion. Yksi monista silloista on tarun mukaan sellainen, että jos sen kohdalla suutelee puolisoaan, elää hänen kanssaan ikuisuuden. Tässä kohtaa miehet vilkaisevat puolisoaan ja toteavat, että nyt on sen pistepussin täytön aika. Kippari kuitenkin kertoo sen sillan sijainnin hyvin etupainotteisesti. Kun se silta ilmestyy näköpiiriin, hän lausuu: ”Nyt on sitten syytä alkaa harkita”. Sen alleviivaamiseksi, mitä ollaan tekemässä, hän jatkaa: ”Ikuisuus voi olla pirun pitkä aika”. Ja sitten suutelemaan!

Käyttäjän pekkaroponen1 kuva
Pekka Roponen

Aivokuolemasta ei palata. Se tarkoittaa sitä, jotta aivot ovat täysin tuhotuneet, eikä niihin enää mene verta. Kliinisestä kuolemasta, so. sydän on pysähtynyt, voidaan elvyttää.

Käyttäjän ialybr kuva
Juhani Heiska

No niin
Maapallon seitsemän miljardia ihmistä saa nyt nähdä, kuulla, haistaa, maistaa, heilauttaa, koskettaa ja tuntea sisuksissaan: Suomalainen kolmikko Pekka Toivonen, Martti Nurmi ja Pekka Ropponen ovat ratkaisseet yhden elämän suuren kysymyksen. Uuden Suomen mielipidepalstalta se vastaus ilmenee. Lyhyesti sanottuna: Kukaan ei ole tullut kertomaan, mitä kuoleman jälkeen ihmiselle tapahtuu. Aika ja erityisesti ikuisuus on selviö. Koska aivokuoleman määritelmä on se ja se, niin aivokuolemasta ei ole paluuta. Totuus on löytynyt.

Eläköön, eläköön, eläköön!

Käyttäjän AaroKustaanheimo kuva
Aaro Kustaanheimo

Onko teologinen antinatalismi teille tämän blogin lukijoille tunnettu ajattelutapa? Tarkoittaa sitä että ei pitäisi tuottaa uusia ihmisiä, jotka saattaisivat joutua kuoleman jälkeen loputtomaan kärsimykseen.

Toimituksen poiminnat