mielenterveystyö

Mitäpä jos Freudin seksijuttuihin lisättäisiin rukoileminen?

    Tunnettu Freudin Sigismundi sai 1900-luvun alussa maailmanmainetta seksiteorioillaan, joihin perustuvia käytännön toimenpiteitä ilmeni sitten niin sanotuissa länsimaissa laajamittaisesti. Merkittävää on, että tiedeyhteisöjen korjatessa ja hylätessä Freudin teesejä, rupesi ilmenemään, että tavalliset tallaajat ja kaiken maailman populistit alkoivat omaksumaan kyseisiä korjaamattomia  psykoanalyysiksi nimettyjä juttuja. Freudin teorioita ruvettiin jopa pitämään jonkinlaisena uskonnon katekismuksena.   Freud elää vieläkin monissa mielikuvissa, vaikka hänen tieteellinen perintönsä onkin jakautunut erilaisiin koulukuntiin.   Jopa sellaista on odotettavissa, että joku poliitikko tuo vielä Suomen soteratkaisuihinkin freudilaista näkökulmaa.

  Esimerkki freudilaisuudesta on vaikka seuraava: ”Kaikki johtuu sukupuolivietistä”. Trumppi ja Kimi esimerkiksi kilpailevat siitä, kummalla on suurempi  . . . . Tällaisia freudilaisia ajatusrakennelmia vilisee ja samalla, kun niistä kerrotaan vitsinä, niin jotenkin niitä pidetään totuutena.

Millä tavalla tarkennettuna, kas siinä kysymys!

   Kun Freud rupesi julkistamaan teorioitaan, niin ilmeni, että häntä yritettiin ”vaieta kuoliaaksi” ja jopa annettiin työstä potkut –  tietysti väärin perustein.  Liekkö tässä yksi syy sille, että hän myöhemmin joutui huumeongelmaiseksi?  Kuitenkin harvoin nykyisin on kommentoitu sitä, että Freud oli ateisti tai nykytermillä ilmaistuna vapaa-ajattelija.

   Kun nykytutkimus on ruvennut ilmentämään sellaista, että ateistikin salaa rukoilee, niin  seuraavanlainen teesi kolahtaa esiin: Ihmisen seksuaalisuudessa jäsentyvät lajinsäilytykseen ja mielihyväntunteen saamiseen tähtäävät pakkoliikkeet sekä rukoileminen. Minkähän laista torjuntaa moinen teoria nykyisin kohtaa?

    Rukoilemisen määrittelyssä ja kuvaamisessa on keskeistä seuraava vaikeasti ymmärrettävä:

   Yksittäisen ihmisen kohdalla on vaikea erottaa rukoilu ja kiroilu mutta avunpyynnöt tuntemattomalta, salatulta tai muulta sellaiselta jatkuvat ja jatkuvat ihmiskunnassa merkittävällä tavalla samoin kuin hengitys. Rukousasentojakin on monia.  Rukoussanoman lähettäjä ei aina tiedä, mitä hän todella tahtoo ja sanoman vastaanottaja tietää jo ennen viestin lähetystä, mitä se sisältää. Todella vaikeasti käsitettävä paradoksi!  Ja vielä: Vain sanoman vastaanottajan tahdon mukainen tulos on rukoilussa mahdollista mutta, kun rukousvastaus  tapahtuu, niin siitä voi seurata vastaanottajalle kiitollisuudentunne, mielihyväinen huipputuntemus tai muu sellainen. Rukoilutilanteessa on lisäksi keskeisenä ideana vältellä silloin muita ihmisiä.

    Suomalaisten seksuaalisuudessa on nykyisin pinnalla tutkijoiden havainto, että sadat tuhannet vastaisivat EI kysymykseen, onko sinulla tavanomaisissa tai päivittäisissä toimissasi seksuaalista kokemusta / elämystä. Myös se on keskeistä, että harvoin lähimmille ystävillekään kerrotaan joistain orgasmiongelmien kaltaisista jutuista.

  Pitäisikö siis medioissakin ruveta puhumaan seksuaalisuudesta ja rukoilemisesta taivaan lahjana, jollainen elämä avautuu vain sellaisella tiellä ja totuudella, jossa on Isä Poika ja Pyhä Henki ?

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat