mielenterveystyö

Alkoholistin puolison brexitissä harvoin huomattu näkökohta

Helsingin Sanomissakin on viimeaikoina kirjoitettu alkoholistin puolisoista siitä näkökulmasta, että eihän niitä alkoholistin kauheuksia tarvitse sietää. Tämä itsestään selvyys ei kuitenkaan tarkemmassa tarkastelussa ole selvyyttä.  Nimittäin kun tarkastellaan perhetragedioiden määriä ja laatuja, niin sairauden määritelmä tulee jotenkin yllättävän keskeiseksi. Kun tarkastellaan vaikkapa muistisairaiden, maanikoiden ja pahasti vammaisten avioliittoja, niin terve puolisohan on niissä arvostettu sankari. Miksi se alkoholistin puoliso ei saa samanlaista sädekehää? Alkoholismihan on sairaus. 

Sosiologit ovat jo kauan sitten todistaneet sellaisen tilastollisen seikan, että arvalla saa ihan yhtä hyvän puolison kuin tutustumalla ja testailemalla. Sosiaalipsykologit ovat jo pitkään puhuneet sellaisesta, että piirteet, jotka suhteen alussa ovat puolisossa taivaallisia, ovatkin kiusallisen usein vuosien saatossa helvetillisiä.

Miten toimitaan psykopaattien, narsistien, työhaluttomien laiskureiden tai jopa pedofiilien kanssa?  Muodostuuko näistä samanlainen ryhmä kuin köyhistä, jotka "aina ovat keskuudessamme"? Tuo seikka, että naimisiin mennessä luvataan, ettei sitä toista jätetä, vaikka hän olisi kasvina keskussairaalassa, on väkisinkin tässä mukana oleva kulttuuriasia. Se menee myös teologiseksi, vai mitä?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän JonneKlockars kuva
Jonne Klockars

No nyt tiedän miksi en ole pariutunut :) Rahapelitkään eivät koskaan ole kiinnostaneet, tosin pari kertaa tuli nuorena pelattua korttia rahasta kaverien kanssa kokeilumielessä. En ole arpajaishenkinen; enneminkin sattumanvaraisuuksien minimointi taitaa olla minulle ominaista.

Toimituksen poiminnat