mielenterveystyö

Tiedemies P. Väyrysen ulkopolitiikan päämäärien jäsennys on yllättävän tärkeä

Uuden Suomen viimeartikkeleissa on kirjoitettu Paavo Väyrysen tiedejulkaisuista ja taas on ilmennyt tuo kummallinen juttu, että ohipuhumiseksi menee yritettäessä käsitellä monimutkaisuutta. Väyrynenkin leimautuu näköjään ”kaikenmaailman dosentiksi”, jota ei tarvitse ottaa todesta.

Katsotaanpa nyt, minkälaista ohipuhumista tulee seuraavasta Väyrysen opinnäytetutkimuksissaan esittämästä monikentästä:

Ulkopolitiikan päämäärissä kansallisen edun toteuttaminen jäsentyy A) omaan etuun B) yhteiseen etuun ja C) epäitsekkäisiin päämääriin. Toisaalta sitten käytännöissä käsitellään seuraavasti jäsentyviä kokonaisuuksia:

  • Turvallisuuspolitiikka
  • ympäristön suojelu
  • kauppapolitiikka
  • kansainvälisten kiistojen ratkaiseminen ja maailmanrauhan lujittaminen
  • ihmisoikeuspolitiikka
  • kehitysyhteistyö.

Kun jokaista näistä käsitellään A, B tai C näkökulmasta, niin ilmenee monikenttä, josta muodostuu välttämätön työkalu. Vaikka kyseiset ruutujen rajat eivät ole täysin selviä, niin ruudut ovat kuitenkin paljon selkeämpiä kuin vaikkapa pirstomielisessä huudahduksessa ”America first”. Kyseisen kentän käyttö olisi kyllä hyödyllinen vaikka Suomen natojäsenyyskeskusteluissa.

Kun sitten pohdiskellaan sitä havaintoa, että kyllä kuninkaallinen isähahmo, lautakasa, jalasmökki, feminismi tai vaikka seksuaalinen suuntautuminen kiinnostaa poliitikoiden läpipääsemisessä kansaa enemmän kuin vaikka kyseinen seitsemän kohdan jäsennys, niin voisi kyseiseen kenttään aivan hyvin liittää D-kohdan. Siihen kuuluisi ihmisen irrationaalisuus. Ainakin elämän suurten kysymysten, vaikkapa elämänjälkeisen elämän kysymysten käsittelyssä, politiikan ja uskonnon rajat väkisinkin vaikuttavat myös kyseiseen seitsemään pääkohtaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat