mielenterveystyö

Harvoin huomioidaan se, että totuuksia on aina yksi

Kun ihminen käsittelee ajatteluun ja tietoon liittyviä asioita -- eli hienommalla sanalla sanottuna kognitioita -- ja huomaa ihmisen vajavaisuuden sekä käsitteiden ratkaisevan puutteellisuuden tiedon hankinnassa, niin onko silloin löytynyt totuus, että totuutta ei ole?

On tai ei, niin ajattelun jatkuessa on jälleen kaksi mahdollisuutta: Onko tuo ”Kantillisuus” sitten totuus vai ei, JNE. Nämä mahdollisuudet myös tuntuvat aina joltakin. Yksilöllisiä tuntemuksia herää, negatiivisia tai positiivisia.

Totuudesta voi tietysti saada esimerkiksi erilaisilla laskelmilla erilaisia totuuksia, teorioita, tai osatotuuksia, mutta kyllä osatotuuksillakin aina tähdätään yhteen totuuteen.

Sitten on tarkastelutapa, jonka jo muinainen Euklides keksi: Itsestään selvää on, että suoran viivan vieressä olevan pisteen kautta voi piirtää vain yhden sellaisen suoran viivan, joka on samansuuntainen vertailuviivan kanssa. Tätä itsestäänselvyyttä eli totuutta ei kuitenkaan kukaan voi todistaa. Tässä kuitenkin yksi totuus jakaantuu kahteen osatotuuteen, euklidiseen ja ei-euklidiseen.

Aika monimutkainen tarkastelutapa on sitten eräällä Gödelillä, joka sommitteli maailmansodan pyörteissä teesin ”looginen järjestelmä ei kykene paljastamaan omia epäjohdonmukaisuuksiaan”. Siis tietynlainen SOKEUS on siihen kuuluvaa. Tämmönen touhukaan ei poista sitä, että jossain se lopullinen yksi totuus lymyää.

Elämänkatsomuksissa on sitten ihan ihmisten keksimä sääntö, että jokaisella on oma YKSILÖLLINEN totuutensa. Kuitenkin esimerkiksi väite ”kuoleman jälkeen ihmisen elämä jatkuu toisella tavalla” on tosi tai epätosi. Siinä voi kyllä väitellä ja VÄLTELLÄ, että voihan ihminen elää kuolemansa jälkeen muistoissa, tuotoksissa tai jätöksissä mutta totuus on silti yksi eli jompikumpi – aika STRESSAAVA tilanne.

Kun sitten ei-vastaus tuntuu pahalta, niin avautuu samalla tie psyykkiseen pahoinvointiin. On kyllä ihmisiä, jotka sanovat vaikka kavereilleen: ”En oikeastaan etsi totuutta. Käräjillä kyllä etsitään totuutta mutta enhän minä käräjillä ole. Teen VAIN SITÄ, MIKÄ KIINNOSTAA”. Väkisinkin tuollaisesta kuitenkin tulee eteen ilmiö nimeltä itselleen valehteleminen tai ikiliikkujan keksijän ajattelu. Jopa sellainen kuuluisuus kuin Hegel lähti tällaisille ajatusteille, kun hän huomasi kollegoidensa huutelevan, että hänen ajatuksensa ovat vastoin luonnontieteellisiä totuuksia. Nimittäin tällöin Hegel tokaisi: ”Sen pahempi tosiasioille”.

Kun sitten nykyaikaiset tieteilijät sanovat esimerkiksi, että tietyt kappaleet voivat olla samanaikaisesti paikassa A ja paikassa B, niin kyllä tekee mieli vastailla elämän suuriin kysymyksiinkin agnostikkouskonnon pohjilta seuraavan tapaisesti: ”En kyllä jaksa tämmösiä monimutkaisuuksia ajatella, olkoon miten on”.  Siitä seuraa sitten kiistelyä ja monenlaisia tuhoisia pelejä asioista ”onko uskonnottomuutta olemassa”, ”uskonnottomien lapsille on saatava omaa opetusta” ynnä muuta sellaista.  Tiedeyhteisöt voivat aivan hyvin jatkaa toimintaansa, vaikka totuutta ei ole mutta joku kumma siinä on, että ihmiselle, yksilölle, asia on enemmän tai vähemmän tuskallista – harvoin huomioitua. Silti erilaiset keinotodellisuudet kuten vaikka pokemonit valtaavat tilaa infoähkyssä.  

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (34 kommenttia)

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Kerran tunsin hyvin pariskunnan. Sitten sihen tuli kolmas pyörä. Sain perusteelliset selvitykset kaikilta osapuolilta. Silloin totesin että samasta asiasta oli kolme totuutta!

Fysiikan lakikin on joskus pätevä vain määrätyissä olosuhteissa.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

"Fysiikan lakikin on joskus pätevä vain määrätyissä olosuhteissa."

Ei pidä paikkaansa. Fysiikan lakeja kylläkin voidaan soveltaa kohteisiin, jotka eivät kuulu kyseisen lain piiriin tai lakeja soveltaa tavalla, jotka eivät kuulu niiden soveltamistapaan.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Todellisuushan on aina absoluuttinen ja universaali. Musta-valkoinen. Harmaita alueita ei ole.

Inhimmillisen tunnemaailman päätelmät ovat jotain mustan ja harmaan väliltä, mutta jos rationaalisissa päätelmissään ei pysty jakamaan mustaan ja valkoiseen, ei hahmota kokonaisuutta, eikä ole näin ollen löytänyt olennaisuutta.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Ehkä menee saivarteluksi, mutta todellisuus ei ole mustavalkoinen, vaan monisävyinen, vaikka yksittäiset pistemäiset totuudet olisivatkin.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Olen musta-valkoisesti eri mieltä. Sävyt ovat jotain, miltä asia näyttää. Ei sitä mitä se on todellisuudessa. Vertaa rasteripainatus.

Sävyt ovat inhimmillinen keino tulkita julmaa todellisuutta.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa Vastaus kommenttiin #6

Rasterikuvan totuus ei piilee rastereissa vaan hahmossa. Toki silmän tekemä tulkinta.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #7

"Toki silmän tekemä tulkinta."

Juuri näin ja tämä hahmo voidaan tulkita miljoonin tavoin. Se mitä silmä hahmossa näkee, ei ole totuus.

Totuus on se, että silmä valehtelee ja sävyt ovat harhaa.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa Vastaus kommenttiin #8

Sama koskee kuvaa eli itse viestiä. Ei voi useinkaan todentaa, onko vaikkapa maisemakuva "totuus " kuvaamastaan kohteesta. Kenties oli jollakin hetkellä- tai sitten ei.

Rasteri taas on on totuus vain paperin yhdestä pisteestä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka Vastaus kommenttiin #9

Kokonaiskuva muodostuu osatekijöistä, rasteripisteistä. Totuudet ovat aina musta tai valkea. Musta ja valkea ovat suorastaan todellisuuden ruumiillistuma.

Mielen maisemakuvat ovat osa inhimmillistä heikkoutta, mutta todellisuuden kanssa ne ovat tekemisissä vain sattumalta.

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Totuuksia on vain yksi kerrallaan. Elämä ei kuitenkaan ole vain matematiikkaa, jonka totuudet voi päätellä yksiselitteisesti.

Usein totuuden osoittamiseksi tarvitaan evidenssiä, mikä on pääsääntöisesti puutteellista tai vinoutunutta. Kun tiettyä totuutta sanotaan oikeaksi saadun evidenssin perusteella, otetaan harvoin huomioon puuttuva evidenssi.

"Yksilöllinen totuus" ei ole totuus vaan näkemys.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Leo Tolstoi oli oivaltanut hyvin Anna Kareninassaan, että on vain yksi oikea todellisuus ja lukemattomia vääriä "todellisuuksia".

"Kaikki onnelliset perheet ovat onnellisia samalla tavalla, mutta kaikki onnettomat perheet ovat onnettomia omalla tavallaan."

Käyttäjän jounijuntumaa kuva
Jouni Juntumaa

Tämä paljon siteerattu ajatus on vinoutunut näkemys. Myös jokainen onnellinen perhe on sitä omalla tavallaan. Oikeastaan olen lähes päinvastaista mieltä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Se että perheet eroavat persoonallisuudellaan toisistaan, ei millään tavalla estä niitä noudattamasta samoja todellisuuden lakeja.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen Vastaus kommenttiin #18

Jos perheissä noudatetaan ns. luonnollista lakia, täytyy lopputuleman olla hyvä. Toisaalta luonnollista lakia voidaan rikkoa monin eri tavoin!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ajatus siitä onko aina olemassa vain yksi totuus menee kyllä niin syvälliselle metatasolle, ettei tuohon kysymykseen ole osoitettavissa yhtä ainoaa todellista vastausta.

Periaatteessa puhtaan materialistisesti voitaisiin ajatella, että kvanttitasolla maailmankaikkeuden hiukkasten sijainti hetkellä x on vain yhdellä tavalla määriteltävissä. Silloin tuollainen universaali hiukkaskartta osoittaisi sen yhden ainoan totuuden hetkellä x. Tuo totuus pitäisi sisällään myös ihmisten tunnetilan, koska sekin muotoutuu materialistisessa mielessä kemiallisesta prosessista ihmisen aivoissa ja fysiologiassa.

Mutta jokainen ymmärtää, että pragmaattisesti ajatellen tällaisella materiaalisella fundamentalistisella lähestymistavalla ei ole sijaa käytännön elämässä, vaan on pakko etsiä paljon paljon lyhyempiä oikoteitä totuuden määrittelemiseksi, jotta sitä ylipäätään voisi etsiä.

Lyhyimmän oikotien luonnehti entinen presidenttimme Kekkonen todetessaan: "Niin on, jos siltä näyttää".

Joten voimme hyvällä omallatunnolla todeta, että sillä, mitä verbaalisesti nimitetään sanalla "totuus", voi todellakin olla lukemattoman paljon erilaisia ilmenemismuotoja asiasta riippuen.

Juhani Nurminen

Jotenkin koen juuri tähän kohtaan sopivaksi otteen tekeillä olevasta kirjastani:
"...mukaan maailma on kollektiivi: kaikki vaikuttaa kaikkeen. Onko Jumala olemassa? Tuo kai riippuu siitä mitä itse kukin Jamalana pitää. Onko Jumala sama kuin luoja. Luojana puolestaan voi pitää vaikka alkuräjähdystä – ilman sitä me emme olisi olemassa. Jos pitää alkuräjähdystä kaiken luojana niin voi kai sanoa:..."

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

Olisiko Platonille enää käyttöä? Tiedon klassinen määritelmä tulee Platonin dialogista Theaitetos: tieto on tosi ja hyvin perusteltu) uskomus.

Käyttäjän JaakkoKorpi-Anttila kuva
Jaakko Korpi-Anttila

Nietzche: " Totuus on metaforien, metonymioiden ja antropomorfismien liikkuva armeija. .. Objektiivinenkin totuus on vallankäyttöä, jolla pyritään johonkin muuhun kuin puolueettomaan informaatioon."

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

"Objektiivinenkin totuus on vallankäyttöä, jolla pyritään johonkin muuhun kuin puolueettomaan informaatioon."

Tuossa asiassa Nietzche ei tarkkaan ottaen ollut oikeassa, sillä voihan moni tykönään pyrkiä määrittelemään objektiivisen totuuden asiasta kuin asiasta ilman, että käyttää tuota havaintoaan yhtään mihinkään. Sen voi pitää omassa mielessään.

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tässä nyt tulee ainakin se esille, että monet tai peräti useimmat käsitteet ovat niin laajoja tai suhteellisia, että niitä eri tavoin rajaamalla saadaan erilaisia totuusväittämiä, joista kukin voi olla tosi tai epätosi. Tavanomaisia esimerkkejä suhteellisista käsitteistä ovat musta/valkoinen, kylmä/kuuma, yläpuolella/alapuolella ja niin edelleen.

Esimerkkisi kuoleman jälkeisen elämän käsitteestä on toisella tavalla laaja – yleensä esimerkiksi rajataan pois se, että ihmiselämän muuttumista pieneliöiden elämäksi ei lasketa kuolemanjälkeiseksi elämäksi. Mainitsemasi eläminen esimerkiksi toisten ihmisten mielissä taas on hyvin yleinen uudelleenrajaus, kun kuolemanjälkeisen elämän totuusarvo halutaan säilyttää totena.

Tämä tuo esille sen, että monesti tietyt totuusarvot itsessään ovat meille tärkeitä, jopa riippumatta asian eksaktista merkityksestä. Vastaavia tarkoituksellisia uudelleenrajauksia löytyy uskontoja koskien monia, kuten panteistinen Jumalan tai pyhän käsite.

Vaikuttaisi, että tarvitsemme näitä totuusarvoja kyetäksemme hallitsemaan tunteitamme. Vaikkapa siis kuolemanjälkeistä elämää kyetäksemme torjumaan lopullisen menetyksen aiheuttamaa ahdistusta. Se on tietoinen valhe, jonka tietoisuutemme yhdessä tiedostamattomien älykkäiden järjestelmiemme kanssa sepittää sille yhdelle tiedostamattomalle järjestelmälle, joka on ohjelmoitu ahdistumaan menetyksestä. Monet tunnemekanismimme vaikuttavat ottavan syötteekseen muun mielen niille syöttämiä binäärisiä totuusarvoja ja laukaisevat tunnekokemuksen. Nuo yksittäiset järjestelmät ovat tietyllä tapaa tyhmiä ja hämättävissä.

Vaikuttaisikin, että kulttuurimme ja sosiaalinen vuorovaikutus ylipäätään suurelta osin koostuu tällaisista keinoista hallita omia – ja tietenkin toisten – tunteita erilaisilla totuuksilla. Keinoja on tässä tullut esille ainakin seuraavat: totuuden kertominen, valheen kertominen ja näkökulman ottaminen (totuuden valinta käsitteen rajauksella).

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Yksi esimerkki kuoleman jälkeisestä olemassaolosta on elämän aikana käytetyn voiman säilyminen, jolloin sen kumoamiseen tarvitaan joskus yhtä suuri vastavoima, eli kumoaja joutuu taistelemaan kuolleen voimaa vastaan.

Jos vaikkapa isoisoisäsi olisi naulinnut vasaralla kahden tuuman naulan kelohonkaan, joutuisit taistelemaan hänen voimaansa vastaan yrittäessäsi poistaa tuon naulan pihdeillä kyseisestä kelohongasta.

Käyttäjän ialybr kuva
Juhani Heiska

"tarvitsemme näitä totuusarvoja kyetäksemme hallitsemaan tunteitamme. Vaikkapa siis kuolemanjälkeistä elämää kyetäksemme torjumaan lopullisen menetyksen aiheuttamaa ahdistusta. Se on tietoinen valhe, jonka tietoisuutemme yhdessä tiedostamattomien älykkäiden järjestelmiemme kanssa sepittää" Lopullinen menetys, tietoinen valhe, tässähän ilmeni nyt vain pohdiskelijan ennakko-oletus kuoleman voittamattomuudesta. Kuolemalla on "voitto" tai ei eli yksi totuus.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Eiköhän tuo sana "voitto" tässä yhteydessä voi omata niin useanlaisia tulkintoja, että niitä totuuksia on sitä kautta kuitenkin lukemattomia, jopa useampia kuin kaksi (kyllä/ei).

Käyttäjän ialybr kuva
Juhani Heiska Vastaus kommenttiin #27

Kyllä tulee useanlaisia tulkintoja, jos vaikka ruvetaan käsittelemään sielun olemassaoloa ja sen kuolemattomuutta. Kuitenkin niissä lukemattomissa osatotuuksissa kuoleman voitto on se, että siellä ei ole mitään, se on lopullinen menetys tai muu sellainen. Totuus vai ei?

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Niin toki, käytin tuota oletusta vain esimerkkinä siitä, miten totuusarvo muuttuu käsitteen rajausta muuttamalla.

Tämä on ehkä turhankin itsestään selvää, että eri asiat voivat olla tosia tai epätosia. Käytin tätä käsitemallia johdantona sille, että sanat tai käsitteet kantavat sellaista symboliarvoa, joilla voi olla merkitystä tunnevaikutuksille riippumatta käsitteen eksaktista rajauksesta, vaikka periaatteessa kyseessä ovat hyvinkin eri asiat. Puhun siis asioiden symboliarvosta, joka on ihan tavanomainen ilmiö ja käsite.

Tuo kuolemanjälkeinen elämä on tässä ehkä hyvä esimerkki. Tietenkin uudelleenrajaus, "hän elää muistoissamme", on jollain tapaa tarkoitushakuisen keinotekoinen. Kuten esitin, se ehkä tarjoaa itselle lohtua, mutta usein se voi olla ennemminkin yritys tarjota sitä toisille. Tunnistamme kyllä toisissa sen saman, että pyrimme usein helpottamaan ahdistustamme käsiterajauksilla ja totuusvalinnoilla, jotka voivat olla ristiriidassa muun maailmankuvamme kanssa ja valitettavasti maailmankuva usein sovittuu sellaisiin totuusvalintoihin. Tämän vuoksi uudelleenrajaukset ovat usein pyrkimyksiä vaikuttaa maailmankuvaan, mahdollistamalla tunteisiin vaikuttaminen myös sen kehyksessä.

Käyttäjän TimoKohvakka kuva
Timo Kohvakka

Monesti sanotaan, että jokin on "vain yksi näkemys". Se kielii usein siitä, että "todellisuus" on kaikkien olemassa olevien näkemysten summa. Kaikkien maailman ihmisten omien tunteiden ja mielitekojen summa.

Hedonistinen maailmankuva, jolla ei ole mitään halua kohdata tunteita ja mielitekoja loukkaavaa todellisuutta ja niiden joutuessa ristiriitaan todellisuuden kanssa se toteaa: "Sitä pahempi tosiasioille."

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Platon: "Totuus on hyvin perusteltu tosi uskomus."

Käyttäjän magi kuva
Marko Grönroos

Tuossa kylläkin on kyse tiedon määritelmästä, ei totuuden. Totuus on tietenkin tosi, mutta tiedon kannalta uskomuksen totuudellisuutta ei välttämättä voida tietää varmasti, eikä siten tietää, onko kyseessä tietoa vaiko ei.

Käyttäjän demoni kuva
Liisa Polameri

Juuri näin, viisasten kiveä ei ole.

Käyttäjän MikkoNiska kuva
Mikko Niska

Niin kauan kuin uskoin "vastauksiin", olivatpa ne sitten muiden tai oman näennäisen päättelyni tai yhtä näennäisen ajatteluni tulosta, en kyennyt näkemään sitä valitettavaa seikkaa, että en ollut osannut perinpohjaisesti määritellä kysymyksiäni.

Ero mielipiteen ja totuuden välillä on ajattelussa.

Tulee kaikissa tapauksissa kategorisesti kääntää selkänsä tarkasteltavalle asialle, unohtaa ja mitätöidä se; vasta tämän jälkeen voi edes välttävällä tasolla ryhtyä sellaisiin ajatuspuuhiin, jotka eivät ole liiaksi häiriytyneitä erilaisista ennakolta ohjelmoiduista ajattelutavoista, tai muista joutavista vaikutteista.

Tämän olen havainnut esimerkiksi ammatillisissa yhteyksissä toistaiseksi parhaaksi lähestymistavaksi. Työni on sellainen, johon liittyy runsaasti diversiteettiä (ratkaisumallien, mekanismien ja päätösten osalta) ja sitä kautta mielipiteitä, yksilöllisiä identiteetti- ja intohimoseikkoja - siis ennen muuta kaikenlaista sellaista irrelevanttia kuormaa, joka sumentaa ajattelukyvyn.

Viittaamalla koko jutulle kintaalla, saa siihen etäisyyttä. Asia muuttuu neutraaliksi, vapaaksi ajattelun rasitteista. Sitten onkin työhön ryhtymisen vuoro: käytännölliset ratkaisut syntyvät tällä tavalla.

Kun huomio kääntyy kysymykseen, vastaus (siinä mielessä totuus) nousee esiin.

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

”Totuus” on vielä ihmiskunnalle pääosin tuntematon, koska me tiedämme maailmankaikkeudesta, sen ilmiöistä, olennoista ja ohjauksesta toisteiseksi hyvin vähän!

Urantia-teksti on yritys nostaa meidän tietoisuustasoa maailmankaikkeudesta, sen ilmiöistä, olennoista ja ohjauksetta, niitten kertomana jotka tuntevat asiaa paremmin, kun me ihmiset!

Käyttäjän StefanTallqvist kuva
Stefan H. Tallqvist

Etelä-Savon tiedeseura ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2016

Yhdistyksen sääntöjen mukaan Etelä-Savon Tiedeseura ry:n tarkoituksena on
1) tukea ja kehittää Etelä-Savon alueella annettavaa yliopisto- ja korkeakouluopetusta,
2) käydä keskustelua ajankohtaisista tieteelliseen toimintaan ja koulutukseen liittyvistä asioista sekä
3) edistää ja tuoda esille maakunnan alueella tehtävää ja alueeseen kohdistuvaa tutkimusta.
Toimintavuotena 2016 Tiedeseura innostaa kansalaisia keskusteluun tieteestä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa käytävään keskusteluun järjestämällä tieteen ja tutkimuksen Happy Hour –tilaisuuksia ajankohtaisista aiheista.
Sihteeri: Juhani Heiska, Juhani.heiska (at) sci.fi, +358405892437

http://www.tiedeseura.es/p/tieteen-happy-hour.html

=
Nyt on Happy Hour, voi keskustella mistä vaan, ja erikoiseti Urantia-tekstistä

Toimituksen poiminnat